Minut hyvin tuntevat tietävät, että olen lehtien suurkuluttaja. Lehtien suhteen en ole edes kovin kriittinen, pikimmiten asenteeni on “kaikki käy”. Viime aikoina olen huomannut, että esim. ET-lehti on hyvinkin mielenkiintoinen vaikka omaan viralliseen eläkeikääni on n. 30 vuotta aikaa. Toinen uusi tuttavuuteni on Opettaja -lehti, jossa taustoitetaan ja kerrotaan monipuolisesti Suomen nykyisestä koululaitoksesta. Näinä voittoisina Pisa-tutkimuksen aikoina on silmiä avaavaa lukea, mitä koulutoimea johtavia ja kouluissa työtä tekeviä itseään puhuttaa.

Yksi monivuotisista lehtisuosikeistani on jokaiseen suomalaiseen kotiin tuleva Kelan Sanomat. Jokaisessa lehdessä on tietoja Kelan etuuksista koskien eri elämänvaiheita, mutta myös paljon mielenkiintoisia terveyttä ja muita elämän osa-alueita käsitteleviä kolumneja ja mielipiteitä. Viimeisimmissä numerossa (2/2008, s. 19) Kelan vastaava tutkija, Pentti Takala kirjoittaa eräästä jokaisen arkielämää koskettavasta asiasta -nimittäin siitä, miksi aika tuntuu nopeutuvan ihmisen iän lisääntyessä. Nin kuin klisesti sanotaan: lapsuuden kesät tuntuivat ikuisuudelta, mutta aikuisena vuodet vilistävät silmissä.

Aika ei sinänsä kulje yhtään sen nopeammin on ihminen sitten kuusi vuotias tai kuusikymppinen. Kuitenkin ihmisen kokemus ajan kulumisen nopeudesta vaihtelee. Takalaa avaa ilmiötä mm. seuraavasti: “Yksi vuosi muodostaa sitä pienemmän osan eletystä elämästämme, mitä vanhempia olemme.” Tämä tarkoittaa, että 10-vuotiaalle lapselle vuosi on 10 % siihen asti eletystä elämästä, kun taas 50-vuotiaalle yksi vuosi on 2 %. Kun vertaa  näitä prosenttilukuja toisiinsa, niin huomaa, että keski-ikäisen vuosi on vain yksi viidesosa lapsen vuodesta, mikä merkitsee, että aika tuntuu kulkevan nopeammin.  

Takala siteeraa myös englantilaista tutkijaa, Steve Tayloria, jonka mukaan aika kulkee sitä nopeammin, mitä vähemmän uusia kokemuksia ihmisellä on. Käänteisesti asia on niin, että mitä enemmän kokee uutta, sitä hitaammin aika tuntuu kulkevan. Tätä tietyllä lailla mielestäni ristiriitaista syytä Taylor selittää vertailemalla lasten ja aikuisten elämää. Lapset kokevat monet asiat ensimmäistä kertaa ja ovat erittäin intensiviisesti läsnä nykyhetkessä. Yhteen hetkeen mahtuu paljon uutta ja ihmeteltävää, joten hetki tuntuu paljon pidemmältä kuin se oikeastaan kellolla mitattuna onkaan. Aikuisilla taas uudet kokemukset vähenevät ja rutiinit lisääntyvät, mikä koetaan ajan kulumisen nopeutumisena. Taylorin mukaan juuri rutiinit helpottavat toki elämää, mutta lisäävät turhauttavaa tunnetta siitä, että päivät, kuukaudet ja vuodet vilahtavat ohi yhä nopeammin.

PS. Aika on sitä miten käyttää rakkautensa. (Zadie Smith, kirjassa Kauneudesta.) Tai entä toisin päin: “Rakkaus on sitä miten käyttää aikansa”?

Trendwatching.com on yksi maailman laajuisista uusien trendien ennustamiseen erikoistuneista yrityksistä. Heidän kotisivuiltaan (www.trendwatching.com) voi kuka tahansa tilata itselleen joka kuukausi ilmestyvän newsletterin, jossa käydään läpi n. viisi uusinta suuntausta eri elämän aloilta. Eräs heidän newsletterinsä on jäänyt elävästi mieleeni.

Viime joulukuussa sain Trendwatchingin viestin, jossa käsiteltiin seuraavan vuoden trendejä. Yksi käsitteli uusinta sisustussuuntausta hotellialalla. Tätä sisustusta pystyisi parhaiten kuvailemaan seuraavasti: amerikkalainen 1970-luvun tienvarsimotelli eli huono valaistus, oranssia, samettinen päiväpeitto, kokolattiamatto, rähjäistä. ”Jaaha,” ajattelin lukiessani ja jatkoin eteenpäin. Seuraava trendi käsitteli väriä ja vuoden 2008 ehdoton värikuningas oli meilin mukaan turkoosi. Tätä faktaa vahvistettiin jos jonkinlaisilla turkooseilla tavaroilla –oli etnistä korua ja huivia, kahvinkeitintä ja autoa. Siinä kohdassa ajattelin, että turkoosia on tässä nähty jo jonkin aikaa, mutta mikä ettei, että ko. värin voittokulku jatkuu. Kolmas trendi käsitteli uusinta uutta markkinoinnissa. Tutkimuksissa oli todettu, että jo sikiöille pystyttiin markkinoimaan erilaisia tuotteita. Kuvassa oli pieni vauva, jolla oli äidin rinnan sijaan suussa McDonald´sin sämpylä. Tässä kohdin ajattelin, että onpas ällöttävä kuva, mutta tämäkään ei saanut hälytyskellojani soimaan.

Seuraavana päivänä sain meilin, jossa kerrottiin, että mitkään edellisen päivän trendit eivät pitäneet paikkaansa vaan ne olivat kaikki keksittyjä. Ensin nauratti, mutta sitten mieleen kyllä hiipi ajatus, että näin helppoako huijaaminen webbimaailmassa on. Kun tuttu ulkoasu on mallillaan, teksti sujuvaa ja kuvat kauniita, niin vastaanottaja uskoo mitä vain.

Kriittisiä hetkiä niin webbi- kuin todellisessakin maailmassa!

PS. Onneksi tämä Suomen suloinen suvi ei ole edes näköharhaa…