Joskus tulee eteen kysymyksiä, jotka saavat veren seisahtumaan… kävin viime vuoden lopussa verikokeessa ja hemoglobiiniarvoni todettiin alhaiseksi. itse en tästä huolestunut, sillä se on ollut alhainen oikeastaan niin kauan kuin muistan. Mieslääkärini oli n. 10 vuotta minua nuorempi ja vaikutti hyvin pätevältä. Niinpä hän ei niellytkään selityksiäni (“joo, se on aina ollut alhainen, äidillänikin on, ei minua pyörrytä koskaan”) vaan kysyä paukautti: “Liikut sä?” Siihen kysymykseen en enää voinutkaan ladella monisanaista vastausta, koska totuus on, että viime vuosina liikunta on jäänyt todella, todella väliin. Lääkäri selitti, että huonolla hapenottokyvyllä ja alhaisella hemoglobiinilla on yhteys. Hän jatkoi myös: “Älä ymmärrä tätä väärin, mutta vanhemmilla naisilla, siis vanhuksilla, on yleensä alhainen hemoglobiini, koska he liikkuvat niin vähän.” Tässä vaiheessa en tiennyt itkeäkö vai nauraa, sillä 35-vuotissyntymäpäiväni lähestyy ja sen myötä ensimmäinen ikäkriisi ja tämän nuoren lääkärin edessä olin kuin mummo! Onneksi en silloin tiennyt, että muutama viikko myöhemmin tulisin löytämään ensimmäisen harmaan hiukseni…harmaita hapsia liian varhaisella iällä on myös sukurasitukseni…

Mutta kiitos tämän lääkärin, minulta loppuivat liikkumattomuuteni syyt ja tekosyyt.  Karu totuus on se, että aiemman aktiivisen liikkumisen aikaansaamasta perus- ja lihaskunnosta ei oikeastaan ole rippeitäkään jäljellä. Mutta pohjalta on hyvä ponnistaa ja nyt nautinkin reippaista kävelylenkeistä pikkupakkasessa. Vähän jumppaa päälle ja sieluni silmin näen käyrien kohoavan – on kyseessä sitten kunto, hemoglobiini, vireystaso tai mieliala.

Energistä alkuvuotta!