Vielä viime viikolla ihmettelin Facebookia, mutta nyt ilokseni ilmoitan, hyvät lukijat, että siellä olen! Profiiliparkani tosin on vielä kovin laiha, mutta syöttötyötä täytyy tehdä kuin joulupossulle ikään. Ja tietenkin minun pitäisi saada joku täydellisen edustava otos itsestäni profiiliani kuvaamaan.

“Viimeinen niitti” Facebookiin menolle oli se, että tämän hetkisellä ehdottomalla suosikkikirjallani on siellä oma profiili, jota halusin päästä lukemaan. Tämä suosikkikirjani on Marko Kulmalan “Hyvä idea ei toimi” (WSOY 2009), josta lisää tässä blogissa tällä viikolla.

-Marinka

Näin loppukeväästä kun lumet ovat sulaneet ja kutakuinkin kaikki hiekat on siivottu, niin eräs asia ympäristössä pistää todella silmään. Ja se on ympäristöön -niin luontoon kuin taajamaankin- heitetyt roskat. Valitettavasti alueella, jolla itse asun, roskia on jostain syystä todella paljon. Roskat ärsyttivät minua joka ikinen päivä ja niinpä otin menneenä sunnuntaina normikokoisen muovipussin käteenja keräsin ne pois. Aikaa meni puolisen tuntia ja pussi oli aivan täynnä. Ja ah, kuinka ihanaa on mennä ovesta ulos ja nähdä heräävä luonto ja vihertävä nurmikko ilman tyhjiä tupakka-askeja, karkkipapereita ja pulloja. Nyt on tosin vielä monta lähitienoon katua läpikäymättä, mutta niitä pitkin kävelen joka päivä, joten noukittavat roskat eivät aivan heti lopu.

Minusta ympäristön roskaaminen on ikävän yleinen esimerkki joidenkin kuvitelmista, että aina löytyy joku, joka huolehtii, katsoo perään, siivoaa ja hoitaa. En haluaisi olla pahan ilman lintu, mutta uskon, että tulevaisuudessa meidän jokaisen on entistä enemmän huolehdittava itsestämme. Valtio tai kunnat tai “joku muu” tuskin tulee apuun sormia napsauttamalla. Uskon myös, että tästä lamasta nousemme aivan varmasti, mutta se ei välttämättä merkitse, että esim. terveys- ja sosiaalipalvelut palaavat koskaan lamaa edeltävälle tasolle. Väestön vanheminen ja yhä nuorempena yhä sairaampi kansa aiheuttavat sen, että ainakin terveyspuolella menot tulevat olemaan tulopuolta hurjasti suuremmat. Ja silloin on pakko säästää jostakin muusta niin kurjalta kuin se voi tuntuakin. Ja se jokin muu voi olla vaikka juuri roskien keruu, kaupunkien viheralueista huolehtinen tai teiden auraaminen koulutuksesta ja muista yhteiskunnan palveluista puhumattakaan.

Vielä roskien keräämisestä:: Tuula-Maria Ahonen perusti Roska päivässä -liikkeen  yhdeksän vuotta sitten. Liikkeeseen kuuluvat keräävät joka päivä vähintään yhden roskan ja haastavat vähintään yhden tuttunsa tekemään samoin. Lukijani, tulettehan mukaan! Lisätietoja: http://www.roskapaivassa.net/

- Marinka

Luin viime viikolla mielenkiintoisen artikkelin siitä, kuinka netin hakukoneiden ja yhteisöpalvelujen aineistoa tulkitsemalla voi saada tietoa tulevaisuudesta. Esimerkkinä käytettiin tällä hetkellä ajankohtaista sikainfluessaa. Jälkikäteen on huomattu, että tiettyjä hakusanoja kuten “influessa, lima ja yskä” käytettiin Meksikossa paljon aikaisemmin kuin sikainflunssasta tiedettiin yhtään mitään. Toisin sanoen Google sai vihiä asiasta aikaisemmin kuin terveysviranomaiset. Ajatuksia herättävää , joskin loogista, on se, että artikkelin mukaan ihminen on keskustelee elinympäristössään tekemistään havainnoista ja omista kokemuksistaan yhä enenevissä määrin netissä. Tästä syystä tiedon valtatiet tarjoavatkin tutkijoille yhä tarkemman ja houkuttelevamman välineen ennustaa tulevaisuutta.  (Lähde: Aamulehti 5.5. 2009)

“Vanity” googlaamista ovat varmaankin kaikki harrastaeet ainakin joskus. Se tarkoittaa siis oman nimen käyttämistä hakusanana. Google on nyt kehittänyt välineen, jolla yksittäinen käyttäjä voi hallita sitä, mitä linkkejä hakukone hänestä näyttää. Ei enää noloja valokuvia eikä arkaluontoista menneisyyden valottamista…  Seuraava askel taitaa olla se, ohjelma opastaa, kuinka nettiin kannattaa tehdä sivuja, joissa saa esiintyä vain ja ainoastaan mairittelevissa yhteyksissä.

Twitter hönkii päälle vaikka itse en ole ehtinyt edes Facebookiin. (Twitter on aiheena tämäniltaisessa Voima -ohjelmassa YLE 1 klo 22.15-23.05.) Tosin painostusta alkaa tulla suunnalta jos toiselta siihen malliin, että rekisteröinti FB:hen taitaa olla edessä. Eräs Lontoossa asuva ystäväni mainitsikin, että päivittäessään omaa sivustoaan hän aina ajattelee, että Facebookissa ovat kaikki hänen 140 kontaktiaan lukuunottamatta minua. Minulle aikaisemmin täysin tuntematon musiikin lataaminenkin on alkanut kiinnostaa. Syynä on se, että eräällä surffausseikkailullani eksyin Nokian musiikkikaupan sivuille, jossa viikon artistina oli suuri suosikkini Juha Tapio! Ja netissä olevalla levyllä oli vielä extrakappalekin, jota ei Prismasta ostetussa CD:ssä ollut (laittaa otsan kurttuun…)

Ja entäs YouTube? Tuo tunteita liikuttava, kuohuttava tai järkyttävä sivusto, joka teki esim. Susan Boylesta maailmanlaajuisen tähden kirjaimellisesti yhdessä yössä http://www.youtube.com/watch?v=RxPZh4AnWyk Melkein yhtä kiinnostavaa kuin katsoa clippejä on lukea toisten jättämiä kommentteja. Hetken aikaa saa todella kokea olevansa osa maailmankylää kun voi itkeä silmät päästään tai nauraa katketakseen samasta syystä kuin 20 857 245 muutakin katselijaa.

Ollaan yhteydessä -sähköisesti, mobiilisti tai jopa aivan vanhanaikaisesti!

-Marinka