Luin viime viikolla mielenkiintoisen artikkelin siitä, kuinka netin hakukoneiden ja yhteisöpalvelujen aineistoa tulkitsemalla voi saada tietoa tulevaisuudesta. Esimerkkinä käytettiin tällä hetkellä ajankohtaista sikainfluessaa. Jälkikäteen on huomattu, että tiettyjä hakusanoja kuten “influessa, lima ja yskä” käytettiin Meksikossa paljon aikaisemmin kuin sikainflunssasta tiedettiin yhtään mitään. Toisin sanoen Google sai vihiä asiasta aikaisemmin kuin terveysviranomaiset. Ajatuksia herättävää , joskin loogista, on se, että artikkelin mukaan ihminen on keskustelee elinympäristössään tekemistään havainnoista ja omista kokemuksistaan yhä enenevissä määrin netissä. Tästä syystä tiedon valtatiet tarjoavatkin tutkijoille yhä tarkemman ja houkuttelevamman välineen ennustaa tulevaisuutta. (Lähde: Aamulehti 5.5. 2009)
“Vanity” googlaamista ovat varmaankin kaikki harrastaeet ainakin joskus. Se tarkoittaa siis oman nimen käyttämistä hakusanana. Google on nyt kehittänyt välineen, jolla yksittäinen käyttäjä voi hallita sitä, mitä linkkejä hakukone hänestä näyttää. Ei enää noloja valokuvia eikä arkaluontoista menneisyyden valottamista… Seuraava askel taitaa olla se, ohjelma opastaa, kuinka nettiin kannattaa tehdä sivuja, joissa saa esiintyä vain ja ainoastaan mairittelevissa yhteyksissä.
Twitter hönkii päälle vaikka itse en ole ehtinyt edes Facebookiin. (Twitter on aiheena tämäniltaisessa Voima -ohjelmassa YLE 1 klo 22.15-23.05.) Tosin painostusta alkaa tulla suunnalta jos toiselta siihen malliin, että rekisteröinti FB:hen taitaa olla edessä. Eräs Lontoossa asuva ystäväni mainitsikin, että päivittäessään omaa sivustoaan hän aina ajattelee, että Facebookissa ovat kaikki hänen 140 kontaktiaan lukuunottamatta minua. Minulle aikaisemmin täysin tuntematon musiikin lataaminenkin on alkanut kiinnostaa. Syynä on se, että eräällä surffausseikkailullani eksyin Nokian musiikkikaupan sivuille, jossa viikon artistina oli suuri suosikkini Juha Tapio! Ja netissä olevalla levyllä oli vielä extrakappalekin, jota ei Prismasta ostetussa CD:ssä ollut (laittaa otsan kurttuun…)
Ja entäs YouTube? Tuo tunteita liikuttava, kuohuttava tai järkyttävä sivusto, joka teki esim. Susan Boylesta maailmanlaajuisen tähden kirjaimellisesti yhdessä yössä http://www.youtube.com/watch?v=RxPZh4AnWyk Melkein yhtä kiinnostavaa kuin katsoa clippejä on lukea toisten jättämiä kommentteja. Hetken aikaa saa todella kokea olevansa osa maailmankylää kun voi itkeä silmät päästään tai nauraa katketakseen samasta syystä kuin 20 857 245 muutakin katselijaa.
Ollaan yhteydessä -sähköisesti, mobiilisti tai jopa aivan vanhanaikaisesti!
-Marinka